Kokemuksen voima

Valmentaminen sen enempää kuin vammojen kuntouttaminenkaan ei ole aivan eksaktia tiedettä, monet ratkaisut ja toimet vaativat luovaa ajattelua ja monesti tätä työtä tehdessä tulee keksineeksi jotain uutta. Ihan siksi että valmista ratkaisua ei valtavasta valikoimasta huolimatta ole löytynyt. Näin siitä huolimatta vaikka usein tuntuu siltä että mitään ei tarvitsisi keksiä koska kaikki on kyllä jo keksitty.

Tuntuu siltä, että uudistamisen melskeessä unohdetaan kokemuksen (ja koulutuksen) merkitys. Senhän itse kukin oppii vasta vuosien mittaan niin, ettei sitä itse edes havaitse. Tiedättehän sanonnat, ettei niin viisasta olekaan kuin vastavalmistunut ja mitä enemmän oppii sitä vähemmän huomaa tietävänsä.

valmennusJossain olen kuullut että pitää uudistua voidakseen kehittyä. En oikein ymmärrä tällä mitään tarkoittamattomalla hokemalla muuta kuin sen, että ihmisen psyykettä pitää huijata sopivalla vaihtelulla. Fysiologisesti katsottuna toimivia menetelmiä ei ole syytä vaihtaa liian herkästi ja ilman hyvää perustelua. Joskus toki niitäkin löytyy.

Kokemus on asia joka syntyy vasta ajan kuluessa – ja mistäpä muusta se tulisi kuin onnistumisista ja epäonnistumisista. Paras oppi on monesti kantapään kautta opittu. Minun kaltaiselleni entiselle kolmiloikkaajalle tämä onkin tuttu juttu, koska kantapäävammat ovat loikkaajalle ammattitauti.

Koska sitä sitten on kokenut ja koska kokematon? Eihän siihen mitään yksiselitteistä vastausta ole, me ihmiset kun olemme erilaisia, mutta minun kokemukseni mukaan alle kymmenen vuotta tavalla tai toisella valmentanut henkilö on vielä kiistatta kokematon – ja tekee myös kokemattomuuttaan turhia virheitä, jos ei kuuntele riittävästi kokemuksen ääntä.

Onhan se tietysti vaikeata nuorena, innokkaana ja kaikkitietävänä ottaa ohjeita itseään vanhemmalta ihmiseltä. Sehän on vähän niin kuin vanhempiaan tottelisi. Mutta silti se kannattaa – paras ratkaisu varmaan onkin sopiva sekoitus nuoruuden intoa ja kokemuksen voimaa. Valitettavasti meidän suomalaisesten amatöörien puuhastelussa moni valmentaja väsyy vapaaehtoisuuden keskellä juuri siinä vaiheessa kun alkaisi olla sopivasti kokenut.

Oli ongelma mikä hyvänsä, saattaa ratkaisu joskus olla hyvinkin yksinkertainen ja liian nopeasti tarkasteltuna se voi näyttää erityisesti kokemattoman silmään liian yksinkertaiselta. Mutta juuri tähän sitä kokemusta tarvitaan, että näkee sen tärkeän ja ratkaisevan asian, eikä esimerkiksi yritä tehdä tuhatta asiaa yhtaikaa toivoen että jos tämä tästä.

Luottamus on urheilijalle ja valmentajalle tärkeä asia – se luo uskoa tekemiseen ja nopeuttaa edistymistä kaikilla sektoreilla. Jos takana on paljon kokemuksia ja kilometrejä, on luottamusta helppo tarjota käytettäväksi esimerkiksi siihen ettei samoja virheitä toistettaisi sukupolvesta toiseen.

Tuomas Sallinen