Hankala olkapää

Olkapää on ihmisen monimutkaisin nivel, liikesuuntia löytyy joka lähtöön, eikä nivelen sijaintikaan roikkuvine rakenteineen yhtään helpota asiaa. Urheilussa olkapääongelmista kärsitään eniten ns. yliolan lajeissa joissa suorituksia tapahtuu horisontaalitason yläpuolella. Ääriesimerkkinä keihäänheitto jossa sekä käytettävät tehot että liikeradat ovat maksimaalisia – kärjistetysti voidaan sanoa että keihäänheittäjä yrittää heittää kätensä niin pitkälle kuin se lentää. Onhan siinä kudokset kovilla.

Monimutkaisuudestaan huolimatta tämänkin nivelen kanssa on kysymys pohjimmiltaan perusasioista. Liikeratojen ja kaikkien liikesuuntien voiman pitää olla lajista hieman riippuen riittävällä tasolla. Esimerkiksi keihäänheittäjä tarvitsee rutkasti voimaa heittosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan vaikuttaviin lihaksiin, erityisesti ulkokiertäjiin. Näillä lihaksilla ei siis tuoteta voimaa jolla keihäs lentää pitkälle, mutta näillä lihaksilla pidetään nivel rajussa heittotilanteessa ”paketissa” ja myös jarrutetaan turvallisesti hetkellinen raju kiihtyvyys.

Hyvästä olkapään liikkuvuudesta on kiistatonta hyötyä, ei pelkästään terveenä pysymisen kannalta, vaan myös lajisuorituksen kannalta. Esimerkiksi lentopalloilijalle olkapään hyvä liikkuvuus monipuolistaa lyöntisuuntia ja antaa siten mahdollisuuden parempiin tehoihin. Erityisen haitallista on jos olkapään takakapseli kiristää jolloin sisäkierto rajoittuu ja jokaisessa lyönti/heittoliikkeessä rajoittunut liikerata aiheuttaa sen että kiertäjäkalvosimen jännenippu pyrkii pois luonnolliselta kulkureitiltään.

Mitä sitten urheilija voisi olkapään liikkuvuuden ja voiman eteen itse tehdä? Tietysti harjoitella oikeita asioita, riittävän usein ja riittävän paljon. Töitä on tehtävä etenkin jos tilanne on jo päässyt huonoksi – jos takakapseli kiristää, saa sen kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä auki – venyttämällä sitä kuudessa asennossa 30 sek. kerrallaan kaksi kertaa päivässä kaksi kuukautta.

Lämmittelyrutiinit ovat tärkeitä, lajiin sopivat liikkuvuusharjoitteet aina säännöllisesti toteutettuna – ajan kanssa – kuminauhalla tai vastaavalla lajilihaksien lämmittäminen ja ongelmallisten lihasryhmien harjoittamisen painottaminen. Unohtamatta varsinaisessa voimaharjoittelussa ulkokiertäjien ja lavan seudun lihasten tehollista harjoittamista, etenkään teholajeissa pelkkä kuminauha ei riitä.

”Lihasten tasapainoiseen vahvistamiseen tulisi kiinnittää huomiota huomattavan ajoissa nuorisourheiluvaiheessa, sillä tasapainohäiriöt stabiliteetin ja mobiliteetin kesken heikentävät suoritusta”, niin kuin Marita Lång toteaa ansiokkaassa vuosina 2010 – 2012 nuorille keihäänheittäjille toteutetussa olkapäätutkimuksessaan. Ennaltaehkäiseminen on moninkertaisesti helpompaa kuin syntyneen ongelman korjaaminen. http://seclin.tourisme.free.fr/Coude_javelot_Lang_Marita.pdf

Erityisen tärkeätä on niin valmentajien kuin urheilijoidenkin ymmärtää että vaikka laji olisi olkapäälle miten vaativa, ei ole normaalia että olkapää on kipeä ja että siihen sattuu urheillessa.

Tuomas Sallinen