Perusasiat kuntoon

Valmentamisen kulttuuri ja historia on jo niin vanhaa, että kaikenlaisia vaihtoehtoja ja harjoittelun linjauksia on päässyt syntymään ihan tarpeeksi. Valintoja on joskus vaikea tehdä, ja ennen kaikkea metsää on vaikea nähdä puilta. Ja kaiken lisäksi monelle valmentajalle ja erityisesti terapeutille tulee matkan varrella tarve kehitellä jotain uutta ja ihmeellistä, mitä kukaan muu ei milloinkaan olisi kokeillut.

Eikä siinä mitään, kehitys kehittyy niin kuin sanotaan, eikä paikalleen ole syytä jäädä polkemaan. Ehkä silti joskus olisi syytä keskittyä myös pohtimaan sitä, ovatko kaikki ...

Jatka Lukemista →

Kokemuksen voima

Valmentaminen sen enempää kuin vammojen kuntouttaminenkaan ei ole aivan eksaktia tiedettä, monet ratkaisut ja toimet vaativat luovaa ajattelua ja monesti tätä työtä tehdessä tulee keksineeksi jotain uutta. Ihan siksi että valmista ratkaisua ei valtavasta valikoimasta huolimatta ole löytynyt. Näin siitä huolimatta vaikka usein tuntuu siltä että mitään ei tarvitsisi keksiä koska kaikki on kyllä jo keksitty.

Tuntuu siltä, että uudistamisen melskeessä unohdetaan kokemuksen (ja koulutuksen) merkitys. Senhän itse kukin oppii vasta vuosien mittaan niin, ettei sitä itse edes havaitse. Tiedättehän sanonnat, ...

Jatka Lukemista →

Hankala olkapää

Olkapää on ihmisen monimutkaisin nivel, liikesuuntia löytyy joka lähtöön, eikä nivelen sijaintikaan roikkuvine rakenteineen yhtään helpota asiaa. Urheilussa olkapääongelmista kärsitään eniten ns. yliolan lajeissa joissa suorituksia tapahtuu horisontaalitason yläpuolella. Ääriesimerkkinä keihäänheitto jossa sekä käytettävät tehot että liikeradat ovat maksimaalisia – kärjistetysti voidaan sanoa että keihäänheittäjä yrittää heittää kätensä niin pitkälle kuin se lentää. Onhan siinä kudokset kovilla.

Monimutkaisuudestaan huolimatta tämänkin nivelen kanssa on kysymys pohjimmiltaan perusasioista. Liikeratojen ja kaikkien liikesuuntien voiman pitää olla lajista hieman riippuen riittävällä tasolla. Esimerkiksi keihäänheittäjä ...

Jatka Lukemista →

Akillesjänne – arka paikka

Akillesjänne on monessa urheilulajissa kovilla ja sen erilaiset vammat ovatkin yleisiä. Jänteeseen kohdistuva kuormitus saattaa olla hyvin vaihtelevaa ja kuormaltaan jopa niin voimakasta että nuorikin terve akillesjänne saattaa katketa. Toisin kuin vakuutusyhtiöt luulevat.

Jänne voi siis revetä joko osittain tai kokonaan ja urheilijalle alkuvaiheen hoito on tällaisessa tapauksessa useimmiten leikkaus. Muut akillesjänteen vaivat ovat enemmän tulehduksellisia jolloin joko jänne tai sen välitön ympäristö ärsyyntyy syystä tai toisesta niin että jänteen seutu kipeytyy. Näissä tapauksissa hoito on alkuvaiheessa konservatiivinen ja pitkittyneitä tapauksia ...

Jatka Lukemista →

Penikkatauti ja urheileminen

Urheilijan säären seudun kiputilat luokitellaan usein penikkataudiksi, jolla on urheilijoiden ja valmentajien parissa yleisesti sellainen maine että se paranee siitä mistä on tullutkin. ”Treeniä vaan niin kyllä se sillä helpottaa kunhan totut harjoittelemiseen”.

Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole aina ihan näin, koska säären seudun kipuihin sisältyy usein riski ainakin jonkin asteisesta rasitusmurtumasta, ja silloin kuin näin käy, vaarattomalta kuulostavasta penikkataudista onkin kehittynyt hankala ja hitaasti parantuva rasitusmurtuma joka rajoittaa harjoittelemista suuresti.

Pohjimmiltaan penikkatauti on tyypillinen rasitusvamma joka syntyy kun harjoittelun määrät ja ...

Jatka Lukemista →

Syväkyykky – uhka vai mahdollisuus?

Jalkojen ojennusvoimaa tarvitaan urheilussa kaikissa niissä lajeissa joissa jalkoja käytetään. Voimaharjoittelun yleistyttyä 60-luvulla tapahtui teholajeissa suuri tuloksellinen hypähdys eikä vähiten juuri tuon jalkojen ojennusvoiman kehittämisen vuoksi. Ikuinen keskustelunaihe ja valmennuksellisten erimielisyyksien aiheuttaja tuntuu kuitenkin olevan se millaisilla kulmilla ja miten syvältä perusliikettä nimeltä jalkakyykky tulisi tehdä.

Syväkyykky – jonkun mielestä kiellettyjen liikkeiden listalle kuuluva harjoite ja joidenkin mielestä liike jota ilman ei voi tulla toimeen. Olen kuullut lääkäriarvioita siitä että syviltä kulmilta jalkakyykky on epäfysiologinen liike ja eikä sitä pitäisi tehdä ...

Jatka Lukemista →

Venyttely kuuluu urheilijan arkeen

Etenkin sosiaalisessa mediassa on viime vuosina levinnyt joitakin asiayhteydestään irrotettuja artikkeleita joissa venyttelyn tarpeellisuus on voimakkaasti kyseenalaistettu. Nopeat johtopäätökset – usein pelkkien otsikkojen lukemisen jälkeen – ovat johtaneet ainakin minun kokemukseni mukaan siihen että urheilijoiden ja valmentajien keskuuteen on levinnyt sellaista tietoa että nykytutkimuksen mukaan venyttely olisi tarpeetonta tai jotenkin vaarallista.

Artikkeleissa on keskitytty lähinnä siihen miten harjoitukseen tulisi valmistautua ja miten urheilijan elimistö viritetään mahdollisimman tehokkaasti harjoitukseen tai kilpailuun. Dynaamisen venyttelyn merkitystä on korostettu, missä sinänsä ei ole mitään vikaa, ...

Jatka Lukemista →

Onko rasitusvamma huonoa tuuria?

Tosissaan urheilua harrastanut tietää että joskus saattaa joku paikka tulla kipeäksi. Suuri määrä liikuntaa aiheuttaa suuren määrän rasitusta joka taas johtaa joissain olosuhteissa vaivoihin – pieniin ja suuriin. Miksi näitä vaivoja sitten tulee ja mitä niille voisi tehdä?

Nimensä mukaisesti rasitusvamma tulee rasituksesta ja oleellisesti sellaisen syntyyn vaikuttaa rasituksen määrä ja erityisesti myös se miten paljon ja missä ajassa rasitus nousee. Kuntoilija hölmöilee alkuinnostuksen vallassa lisätessään määriä aiempiin taustoihinsa nähden liian rajusti tavoitellessaan mahdollisimman nopeata kuntoon pääsemistä. Huippu-urheilija taas päätyy rasitusvammojen ...

Jatka Lukemista →

”Se on kramppi vaan”

Usein kuultu vanha hokema harjoitus- tai kilpailutilanteessa kun urheilija loukkaantuu. Ymmärrettävä ja lähtökohdiltaan positiivisuuteen pohjautuva toivomus siitä että eihän käynyt huonosti. Pahimmillaan kuitenkin johtaa siihen että loukkaantuminen pahenee eikä parane optimaalisessa ajassa.

Toivomisen sijasta loukkaantumisen jälkeen olisi syytä päästä mahdollisimman pian siihen tilanteeseen että tiedetään mitä on tapahtunut ja miten se vaikuttaa urheilijan harjoitteluun ja hoitamiseen jatkossa. Tietysti myös tieto ja ymmärrys siitä mitä on saattanut tapahtua auttaa, ja jo kentällä voidaan helposti arvioida tapahtuman pohjalta minkä suuruusluokan vammasta on kysymys ...

Jatka Lukemista →

Loukkaantunut urheilija tarvitsee valmentajan


Urheilijalle loukkaantuminen ja yleensäkin erilaisista urheilemiseen liittyvistä vaivoista kärsiminen on tuttu kokemus. Hyvin suunniteltu, toiveita ja tavoitteita täynnä ollut harjoituskausi tai kilpailukausi murenee käsiin ja tulevaisuus muuttuu joko äkillisesti tai pikkuhiljaa epävarmaksi sumuksi.

Näissä tilanteissa meillä Suomessa on hyvin toimiva vakuutusyhtiövetoinen ensivaiheen terveydenhuoltojärjestelmä jossa urheilija saadaan ainakin useimmiten nopeasti lääkäriin, hoitolinjaukset ja leikkauspäätökset tehdään ammattitaidolla ja nopeasti. Jatko ei sitten menekään enää yhtä jouhevasti kun vamman jälkeen pitäisi palata takaisin urheilukentille.

Pahimmassa tapauksessa loukkaantunut urheilija työnnetään sivuun ja toivotetaan tervetulleeksi taas ...

Jatka Lukemista →